maanantai, 2. heinäkuu 2012

Viimeisiä viedään Harbinissa..

Nyt se on niiden lähtöitkujen aika. Mihin nämä 4,5 kuukautta ovat hävinneet, olisihan täällä vielä kuukausi tai kaksi vierähtänyt! Tämä on viimeinen kirjoitus jonka kirjoitan täältä, huomena pakkaan tietokoneen kassiin ja suuntaan vielä päiväksi rilluttelemaan:)

Olen jo neljä päivää yrittänyt pakata tavaroitani.. mutta kun tota tavaraa on vain kertynyt, niimpä päätin että heti aamulla suuntaan postiin ja laitan taas paketin menemään.

Tottakai on mukavaa myös mennä kotiin, ruisleipää, kunnon maitoa, perunaa, mmmmm...
Ja tietenkin pientä Ainoa on ollut monesti kova ikävä.

Olen viihtynyt täällä hyvin! Olen ottanut tämän ihan kodikseni, Annan sanoja lainaten; Sulla onkin kiva huone kun on kukkia ja kuvia seinällä, mä taas en tykkää huoneestani yhtään.
Tuntuu kuin osa minusta jäisi tänne ja totta hitossa vielä joskus palaan katsomaan tuttuja paikkoja.

Tämä aika täällä erilaisessa ympäristössä on antanut minulle paljon.
En kadu hetkeäkään että otin vastaan haasteen ja lähdin kokeilemaan elämää pallon toisella puolella.
Olen saanut monta hyvää ystävää joita tulen varmasti kaipaamaan, ja kaipaan jo valmiiksi heitä jotka ovat menneet jo kotiin. Muuta en voi kyllä sanoa kuin kiitos heille että teitte ajastani täällä Harbinissa mukavan... vaikkei paljon kavereita sairastellessani löytynytkään...

Se mitä täältä vien kotiin (kahden matkalaukullisen ja kahden postipaketillisen verran) on rohkeus; toteutin taas kerran unelmani, itsetunnon kohoaminen pilviin, kun tietää mistä kaikesta sitä on selvinnyt eikä ole paljon toisten apua tarvinnut. Teitä lukijoita yhtään vähättelemättä, uskon ettei teistä monellakaan olisi rohkeutta lähteä ja kokea yhtä hurjia seikkailuja joita olen täällä kokenut kun olette päässeet seuraamaan repsikan paikalta matkaani.
Myös vaatekokoni on pienentynyt kahdella, ja se ei tarkoita että olisin ollut nälässä, se on ihan elämäntapojen muuttumisessa ja liikunnan lisäämisessä.

Suurin kiitos kuuluu teille lukijani! Teitä on kertynyt jo reilut 2100, ja teidän ansiostanne olen jaksanut täällä paahtaa. On ollut mukavaa kun teitä kiinnostaa missäpäin huuhailen ja luette juttujani! Kiitos!

KIITOS HARBIN, KIITOS NEFU! Teitte unelmastani mahdollisen. Olen aivan varma että vielä tapaamme... varmaakin varmempi... sitä ei tiedä meneekö siihen montakin vuotta vai tapahtuuko se pikemmin kuin osaat odottaakaan, Never know:)

<3<3HARBIN<3<3

perjantai, 29. kesäkuu 2012

Munaa mutustettu

Nyt olen tehnyt kaiken mitä olen tavoitteiksi pistänyt. Tänään olin opettajan ja ranskiksen kanssa autoajelulla Harbinissa. Kuusi  tuntia seikkailtiin Harbinin teillä ja löytyi monta paikkaa jota en tiennyt olevankaan.

Opettaja tarjosi meille myös lounaan... tofua, dumlingsejä, kasviksia.. ja munaa.
Nyt olen sitten maistanut munan jota alkuajasta kyökkäilin. Tämä ei ollut samanlainen kuin aijempi, edellinen oli kuin normaali kananmuna mädätetyn kuoren alla, tämä oli sinistä limaa  täynnä oleva mädätetty kananmunan puolikas joka oli johonkin hyytelökuoreen säilötty. Pakkohan sitä oli syödä, enkä edes kehdannut kyökkäillä koska opettaja istui vastapäätä. Tunnustan, en voinut kuitenkaan hymy huulilla sitä syödä, mutta söin, ja voin sanoa että näyttää pahemmalta mitä on, toi sininen lima maistui ihan munalta!

maanantai, 25. kesäkuu 2012

Ja taas tässä kävi näin..

Tänään lähdin aamusesta reippaana tuliaisostoksille... ja arvata saattaa miten taas kävi! (samoin kuin viimeiset 1,5 kuukautta)

Itelle tuli taas ostettua kassitolkulla tavaraa ja toisille.... nojaa... Se on niin kauhean hankala mitään löytää, vaiko onko se etsijän silmissä se vika? No, ostin kuitenkin tänään itselleni kellon, oikein teräshihnalla ja oli hurjat 8 euroa. Ranskis pääsi heti kuittailemaan että ehkä pari päivää kestää uutena ja sen jälken entinen:/ Olen seuraillut tätä kelloani nyt jokusen tunnin, ja se toimii vielä, jes!

Nyt meinaa jo tulla tuskan hiki kun edes ajattelee että pitäisi saada koko 4,5 kuukauden elämä survottua matkalaukkuun. Lisäjännitystä siihen vielä tuo se, jos olette ahkerasti blogiani lukeneet niin tiedätte mikä on lempi harrastukseni täällä... Ei tauti tota tavaran määrää, ja jos vielä pitää kotiväellekin jotakin löytää... Kyllähän se niin on että jostakin päästä se on karsittava.. ja tiedätte miten itse olen ton materiaalin perään, joten sortsi kotiväki, muutamille korviksille taitaa vielä löytyä tilaa, mutta muuten tekee heikkoa! :P
..Niin ja se kellokin on ollut mielessä jo aineskin vuoden, joten ei ollut heräteostos, ei ollu!:)

Tunnustan, tänäänkin ostin kuusi paria korvakoruja, mutta yhtään tukkapantaa en ostanut. Olen päässyt siitä jo seuraavalle tasolle, en enään osta valmiita, ostan tarvikkeita joilla voin kotona tehdä niitä itse..

Tänään taas nuukana matkustin bussilla keskustaan ,koska ajattelin että silläkin 1,5 euron säästöllä saan jonkun kivan korun. Niimpä sullouduin taas bussiin. Takasinpäin tultaessa yritin laskea montako ihmistä on seisomassa paikallisbussin käytävällä, sain luvuksi reilu 50. Ja se ei ole vielä edes ääriäänmyöten täynnä, minun ja toisen välilläkin oli aineskin 20cm väliä. Lukuun ei ole laskettu niitä onnellisia jotka saivat istumapaikan. Jos bussi on täynnä, sitä voisi kuvata hyvin avautuneena ruusuna. Käytävän keskellä olevat ihmiset pystyvät seisomaan suorassa, siitä reunoja kohti he ovat kurottautuneet ruusun terälehtien lailla toisten yli saaden jostakin hieman käden sijaa, joten voitte uskoa ettei istujallakaan ole kovin helppoa jos monta kerrosta ihmisiä melkein makaa päällä.

Täällä olen taas huomannut miten sitä nauttii aivan pienistäkin asioista. Viime viikolla hyppäsin lähes tyhjään bussiin ja sain istumapaikan, sitä ei usko miten onnelliseksi voi jo siitäkin tulla että saa istumapaikan bussissa. Eihän sitä voinut olla kuin onnesta soikeana koko matkan! Tänäkin aamuna pääsin puolestavälistä penkille, siitä jo tietää että on hyvä päivä tulossa eikä ole heti kiukkuinen kun pääsee kaupunkiin. Matkahan sinne kestää noin 20 minuuttia.

Lihapullat kiinassa:

Yleisesti ottaen kiinalaiset ovat ihan tikkuja, mutta sama on käynyt kuin muuallakin maailmalla kun pikaruokaketjut ovat rantautuneet. Perseitten leveäminen ja mahan kasvaminen on alkanut. Kuitenkin isoja lihapullia näkee vielä melko harvoin ja sitten kun näkee, jää melkein tuijottamaan, kun on niihin tikkuihin tottunut. Sama on raskaana oleva nainen, tai komea kiinalainen, aina kun harvoin näkee, sitä jää pakosti tuijottamaan.
Se tässä oli vaan se pointti että sääliksi käy näitä isoja täällä, koska oma takamukseni on täällä niin ylisuuri että aina ihan masentuu kun menee vaatekauppaan ja tahtoisi jotkut kivat housut. Ei mitään toivoa että ensimmäisestä löytäisi, en voi katsoa mikä on kiva, on katsottava mistä löytyy kokoja. En tunne itseäni kovinkaan isoksi, mutta täällä olen iso, ja jos näen kaupungilla isompia ihmsiä, aina väkisin säälivästi katson että mistä noikin täällä vaatteensa löytää..  Joten isojen mammojen vaateketjuille olisi täällä kysyntää, samaten raskaanaoleville naisille, koska IHAN AINA kun paksuna oleva nainen kävelee vastaan, sillä on lappuhaalari! Niitä on vakosamettisia, kolitsisia, on nallen kuvilla, on vaikka minkälaisia, mutta aina on se lappuhaalari...

Ovatko silmäni jo levenneet?

Opettajamme tunnilla on kertonut kulttuuri eroista. Amerikkalaiset aina kysyvät tuttavansa kohdatessa "how are you" , Kiinalaiset kysyvät "where are you going". Kummallakin on sama äänenpaino, niinkuin vitut mua kiinnostaa mitä sulle kuuluu tai mihin sä menet, mutta se vain kuuluu sanoa. Olen huomannut itseni käyttävän tota "mihin olet menossa" kysymystä ihan aina. Joskus olen oikein ajatellut että nyt en kysy, mutta se tulee niin luonnostaan ettei sille voi mitään. Se on kiinalaisten tapa pitää huolta lähimmäisestään jos kysyy minne menet, onko sulla rahaa tai ruokaa. Opettajan pover pointissa oli myös ohjeita kiinalaisille kuinka käyttäytyä kun tapaa bisnes kumppanin länsimaasta: Älä mene liian lähelle, älä koskettele, älä sylje, älä tiputa paperia lattialle ruokaillessasi, pienempi veitsi on tarkoitettu voille, älä tarjoile ruokaa omista puikoistasi..
ja sitä rataa.

Tänään olin syömässä länkkäriravintolassa, otin spagettia ja ihanaa savulohikerma kastiketta. Voi hitto kun tuntui vaikealta syödä haarukalla ja veittellä, piti oikein huoneeseen takasin tullessa tarkastaa söinkö väärällä kädellä kun tuntui niin onnettomalta. Porsastelu tapa on kyllä jäänyt varmaan pysyäkseen. En edes yrittänyt syödä sitä spagettia hienostuneesti hienossa ravintolassa, vaan mätin naama kiinni lautasessa posket pullollaan ruokaa menemään.... noloa...

sunnuntai, 24. kesäkuu 2012

Juhannustaikaa Kiinassa

Nolona täytyy tunnustaa, että lauantaiset Dragon Boat -soutukilpailut menivät minun osaltani ohi. Perjantaina vietimme viimeistä iltaa luokan kanssa, joten arvata saattaa miten siinä taas kävi...........

Perjantaina kuitenkin kävin Paulan kanssa Sun islandilla, se on iso "saari", jossa on erilaisia teempuistoja. Huvipuisto, orava puisto, peura puisto, ym ym.... Ihan mukavan rentouttava paikka kaupungin vilinän vaihteluksi.
Siellä olikin ihan juhannusmeininki. Porukat oli telttoineen tulleet saarelle, grillit ulkopuolella,. kuin suomessa:)

Pääkatu oli täynnä ihmisiä, se on noin 1,7km pitkä ja voitte uskoa että hermohan siinä meinasi mennä kun väkijoukossa joutui tallaamaan.






Laivalla pääsee näppärästi ylittämään joen.



















Juhannus kuva:)


Kuvausten jälkeen tulikin jo karmiva nälkä, Juhannusateriani:)

torstai, 21. kesäkuu 2012

Jes! Koulu ohi!=)

Se olisi nyt sitten suvivirttä vaille koulu tältä erää ohi! Kyllä on hyvä fiilis kun tietää yrittäneensä parhaansa ja selvisin haastavista tilanteista täällä Kiinan maaperällä:)







Meillä on ollut viisi koetta tämän kahden päivän aikana ja nyt on aika hetki huilata ja sitten suunnata vaikka night marketeille!
Venäläiset ja osa korealaisista lähtevät jo sunnuntaina kotiin, ja ensimmäisten lähtöitkujen aika alkaa olla lähellä. Olen saanut monta hyvää kaveria täältä, ja totta hitossa tuntuu kurjalta kun tietää  että tuskin näkee enään koskaan heistä ketään.
...Vaikka mistä sitä koskaan tietää vaikka jonakin päivänä hyppäisi koneeseen ja lähtisi käymään kahvilla Koreassa tai Venäjällä, tai teelle tänne Kiinaan:)

Huomenna meillä kaikilla on vapaa päivä koska vietämme täällä Dragon Boat Festivaalia. En tiedä paljonkaan tapahtumasta, mutta ilmeisesti täällä on isot soutukilpailut ja makkaran sijaan syödään isoon lehteen käärittyä riisiä. Kerron teille enemmän lauantain jälkeen koska silloin on se päätapahtuma.

Loppuaikani vietän nauttien joka hetkestä jonka saan vielä olla täällä Kiinassa. Shoppailen, syön hyvin, ihanaa!!

NAUTTIKAA KAIKKI TULEVASTA JUHANNUKSESTA!! ps. Vetäkää makkaraa minunkin puolesta!:)