Aamulla minulta otettiin uudet röntgenkuvat ja lääkäri iloisesti kertoi että lääkkeet ovat auttaneet ja kuvat näyttivät paremmilta. Perjantaina olisi näillä näkymin viimeinen tippa päivä, jos paraneminen jatkuu samaan tahtiin:)

Sairaalan ensimmäisessä kerroksessa jossa röntgenkin sijaitsee, tehdään suurta remonttia. Kaikki käytävät on revitty auki ja laittavat ilmeisesti uudet kaakelit seiniin ja lattioihin. Mielenkiintoista kävellä siellä kun valtavia hiekkakasoja sisällä ja kauhea pöly. Ei siellä mitään muoveja ole suojana, joten kaikki pöly leviää muihinkin kerroksiin. Kyllä meillä suomessa olisi paljon tarkempaa ettei sairaiden ihmisten tarvitse vielä lisäksi hengittää rakennuspölyä....

Kyllä on taas mukava nähdä miten kiinalaiset pitävät huolta lähimmäisistään. Tulee ihan mieleen metritolkulla hameisiin kangasta tuhlaavat kansalaiset sairaalassa, yksi kun sairastaa, koko suku paikalla, mutta tällä ei tarvitse kassin sangoista pitää kiinni:) ...ja se suku ei ole niin suuri koska yleensähän perheillä on vain yksi lapsi.

Vieruspedin tytön vanhemmat ovat jo toista päivää sairaalassa. Ilmeisesti vielä monta päivää... Huone jossa saan lääkkeen, on alkanut täyttymään potilaista ja taitaa ensiyönä tytön äiti nukkua minun sängyssäni koska muita vapaita petejä ei ole (perheen mies on jo vallannut yhden petin). Kyllä täytyy todeta että tytön vanhemmat ovat pitäneet minusta parempaa huolta kuin koulukaverit x10. Joka päivä he tarjoavat hedelmiä ja valvovat lääkepullon tyhjentymistä jos tahdon nukkua. On mukava seurata kuinka äiti syöttää sairasta tyttöään kuin linnunpoikaa puikoilla.

Olen myös pistänyt merkille, kuinka tärkeää täällä on läheisten huolenpito jos sairastaa. Sairaalassa hoitajien tehtäviin kuuluu ainoastaan lääkkeiden antaminen, ei olisi puhettakaan että täällä joku tulisi pesemään tai syöttämään... ja mitä syöttää kun ei täällä ruoka kuulu talon palveluihin. Jokaisella potilaalla täytyy olla hyvä tukiverkosto joka jaksaa valvoa potilaan rinnalla ja auttaa tarvittaessa vessassa sekä muissa päivän toimissa. Kyllä sitä pakostikin ajattelee että jos itse olisin täysipäiväisesti sairaalahoidossa, olisin jo kuihtunut viimeviikolla nälkään, koska kuka minulle olisi monta kertaa päivässä ruokaa tuonut, ei kukaan. Täällä perhe ja ystävät ovat hyvin tärkeitä.

Täytyy sanoa että olen hyvin pettynyt koulukavereihini. Tottakai he kysyvät vointiani jos sattuvat vastaan kävelemään, mutta muuten ei näytä ketään kiinnostavan. En sillä, ettäkö sillä nyt paljon väliä on, olen kuitenkin aika itsenäinen näissä asioissa, mutta olisihan se mukava jos joku viitsisi vähän useammin käydä seuraa pitämässä. Vaikka kyllähän yksi korealaispoika olisi yksi ilta tuonut jonkun sängynlämmittimen lainaksi, hemmetti äijä oli oksentanu 2 päivää ja sitten yrittää vielä tulla mun huoneeseen! Se tästä nyt vielä puuttuisi!

Viimeviikko on kyllä tuntunut äärettömän yksinäiseltä. Tälläisissä tilanteissa sitä huomaa ketkä niitä "todellisia" ystäviä ovat... ja kas kummaa... mihin kaikki katosi..:) Tähän voisin sanoa Pekingissä usein käyttämäni lauseen, FUCKIN CHINA!
...Kiinalaiset ystäväni ovat olleet kyllä enempi huolissaan kuin nämä muun maan dorkat! hemmetti!:)