Nyt se on niiden lähtöitkujen aika. Mihin nämä 4,5 kuukautta ovat hävinneet, olisihan täällä vielä kuukausi tai kaksi vierähtänyt! Tämä on viimeinen kirjoitus jonka kirjoitan täältä, huomena pakkaan tietokoneen kassiin ja suuntaan vielä päiväksi rilluttelemaan:)

Olen jo neljä päivää yrittänyt pakata tavaroitani.. mutta kun tota tavaraa on vain kertynyt, niimpä päätin että heti aamulla suuntaan postiin ja laitan taas paketin menemään.

Tottakai on mukavaa myös mennä kotiin, ruisleipää, kunnon maitoa, perunaa, mmmmm...
Ja tietenkin pientä Ainoa on ollut monesti kova ikävä.

Olen viihtynyt täällä hyvin! Olen ottanut tämän ihan kodikseni, Annan sanoja lainaten; Sulla onkin kiva huone kun on kukkia ja kuvia seinällä, mä taas en tykkää huoneestani yhtään.
Tuntuu kuin osa minusta jäisi tänne ja totta hitossa vielä joskus palaan katsomaan tuttuja paikkoja.

Tämä aika täällä erilaisessa ympäristössä on antanut minulle paljon.
En kadu hetkeäkään että otin vastaan haasteen ja lähdin kokeilemaan elämää pallon toisella puolella.
Olen saanut monta hyvää ystävää joita tulen varmasti kaipaamaan, ja kaipaan jo valmiiksi heitä jotka ovat menneet jo kotiin. Muuta en voi kyllä sanoa kuin kiitos heille että teitte ajastani täällä Harbinissa mukavan... vaikkei paljon kavereita sairastellessani löytynytkään...

Se mitä täältä vien kotiin (kahden matkalaukullisen ja kahden postipaketillisen verran) on rohkeus; toteutin taas kerran unelmani, itsetunnon kohoaminen pilviin, kun tietää mistä kaikesta sitä on selvinnyt eikä ole paljon toisten apua tarvinnut. Teitä lukijoita yhtään vähättelemättä, uskon ettei teistä monellakaan olisi rohkeutta lähteä ja kokea yhtä hurjia seikkailuja joita olen täällä kokenut kun olette päässeet seuraamaan repsikan paikalta matkaani.
Myös vaatekokoni on pienentynyt kahdella, ja se ei tarkoita että olisin ollut nälässä, se on ihan elämäntapojen muuttumisessa ja liikunnan lisäämisessä.

Suurin kiitos kuuluu teille lukijani! Teitä on kertynyt jo reilut 2100, ja teidän ansiostanne olen jaksanut täällä paahtaa. On ollut mukavaa kun teitä kiinnostaa missäpäin huuhailen ja luette juttujani! Kiitos!

KIITOS HARBIN, KIITOS NEFU! Teitte unelmastani mahdollisen. Olen aivan varma että vielä tapaamme... varmaakin varmempi... sitä ei tiedä meneekö siihen montakin vuotta vai tapahtuuko se pikemmin kuin osaat odottaakaan, Never know:)

<3<3HARBIN<3<3