Junamatka Pekingiin sujui melko rattoisasti. Eihän se helppoa ole istua 16,5 tuntia kovalla penkillä, mutta selvisin siitä. Juna oli ihan ääriään myöten täynnä. Käytävillä oli ihmisiä ja jos joku lähti paikaltaan johonkin,he asettuivat samantien lepuuttamaan jalkojaan. Joten heihin nähden itsellä oli ihan mukavat oltavat,oli penkki missä istua. Jouduin testaamaan junan vessan, ja alkumatkasta se oli yllättävän siisti.


Pekingiin saavuttaessa seikkailimme jonkin aikaa hutong kujilla etsien hotelliamme. Hotelli oli erittäin hyvällä paikalla, lähellä metro asemaa.
Oli mahtavaa päästä testaamaan kiinankielen taitoa kun kyselimme ohikulkijoilta tietä hotelliin. Kiinalaiset ihmiset tuntuvat todella avuliailta ja mukavilta jos heille pystyy muutaman sanan kiinaa sopertamaan. Sitten on se toinen puoli, Tianan' menin aukion läheisyydessä opaspalveluita tarjoavat kioskit. Jos erehtyy kysymään neuvoa että minne päin pitäisi suunnata eivät he voi auttaa jos ei ole kiinnostunut heidän palveluistaan. Hemmetin akat varmasti tietää missä suunnassa Tianan menin aukio on mutta ei voi edes käsillä viittoa. Siinä taas huomaa miten suuri tämä kiina on. Vaikka metrolla ajaa ihan nähtävyyden viereen, yleensä uloskäyntejä on kolme eri puolilla aluetta.  Kun yhdestä reijästä astuu ulos, ei ole hajuakaan missä kyseinen paikka on vaikka se pitäsi olla vieressä.

Keli oli ensimmäisten parin päivän aikana siedettävä, mutta sen jälkeen joka päivä reilu +30. Sitä ei jaksa oikein mitään katellakaan kun on älytön helle.
Välillä itsensä tunsi sirkusapinaksi, kiinalaiset turistit halusivat päivittäin ottaa kuvia meidän rinnalla. Hemmetti minkä minä kanankoivilleni mahdan, koko talven hautonut villahousujen alla niin valkosethan ne on kun kanalla. Ehkä juuri sen takia me erotuttiin aika paljon porukasta. Monet tulivat kyselemään kuvaa heidän kanssaan ja monet ottivat ilman kysymistä. Loppuviikosta se alkoi kyrsimään ja yleensä vitsillä heitettiin hinta kuvalle.

Ajelimme koko viikon metrolla, koska se oli nopeaa ja halpaa. Ensimmäisen päivän jälkeen mieleeni muistui video, jonka veljeni joskus netistä näytti, kuinka ruuhkaista voi kiinalaisessa metrossa olla. Välillä matkasimme jopa tunnin yhtäputkeen maanalla useasti linjaa vaihdellen. Siellä harvoin on hetkeä ettei olisi tungosta. Itsekkin jouduin kerran ottamaan pari juoksuaskelta vauhtia ja hyppäämään sisään että sovin muiden mukaan. Se on ihan kuvottavaa, jos itse pääsee sisälle, takaanta survoo vielä kymmenen lisää. Se tuntuu kuin hyökyaalto iskeytyisi rantaan useasti peräjälkeen, kun porukka painaa takaanta ja itse velloutuu ihmisten mukana syvemmälle. Ja voitte kuvitella mitkä tuoksut on paikallisessa metrossa. Siistejä ne ovat, koska kaikki melko uusia, ja siellä on kyltti jossa sanotaan, ei syödä, juoda eikä räitä, ja se onkin ainut räkävapaa alue jonka tiedän. Se on hyvä koska jos olisi meno kuin Harbinin baarissa, porukka räkisi lattioille niin kyllä siinä kengät luistelisi. Metrossa ollaan kuin sillit purkissa, ja purkin neste ei ole kirkasta. Siellä useimmiten tuoksahtaa hiki ja muut eritteet. Olen onnellinen ettei Harbinin metro ole vielä valmis.

Kuvia kaupungilta:









Sunnuntaina kävimme Olympia puistossa. En ole koskaan ollut mistään urheilusta kiinnostunut, mutta olihan se hienoa nähdä Linnunpesä ihan vierestä!=) Iltapäivän vietimme Kiinan kulttuuri -puistossa.







Kulttuuri puistossa oli kaikki kiinan omat alueet esiteltyinä. Puisto oli mielenkiintoinen, siellä oli kauniita maisemia ja tehty taloja kunkin alueen mallin mukaisesti. Kyllähän se kuitenkin niin on että tämmöiset jutut kiinnostavat enemmän kiinalaisia kuin turisteja, koska vain kiinalaisia tekstejä eikä mitään englanniksi selvitettynä.











Taivaan temppelin puisto ja Taivaan temppeli:






Tämä on paikka jonne kiinan vanhukset kokoontuvat pelaamaan korttia, tanssimaan ja nauttimaan yhdessä olosta.



Eläintarha:
Yhden päivän olimme eläintarhassa, ja näimme vilahdukselta myös pandat. Sitä ei voi uskoa miten paljon kiinalaisia mahtuu yhteen puistoon. Ihan toivotonta mitään edes nähdä läheltä kun valtavasti porukkaa. Eläintarhan eläimiä pitäisi pystyä paremmin suojelemaan Kiinalaisilta eläimiltä. He viskovat kaikkea mitä löytyy eläinten häkkeihin. Lapset ja myös isot miehet kiipeävät häkkien ja lasien taakse ja alkavat hakata niitä. Ei mitään käytöstapoja. Pandatalossa oli ihan älytön tungos, sain kuitenkin itseni hivuttauduttua lasin lähelle. Tuntui että luut musertuu kun ihmiset painoivat kaidetta vasten. Poislähtiessä täytyi ottaa jalalla vauhtia kaiteesta jotta pääsi sieltä pois.


Katsokaa ihmismäärää, miten siellä voi nauttia?





KIINAN MUURI:
Oli ihan näkemisen arvoinen paikka, mutta olin niin nääntynyt sinne kavutessani etten kyennyt enään saamaan mitään hengenahdistus tunnetta siitä että olen kiinan muurilla.






Joko askelmat olivat lyhyitä ja korkeita tai pitkiä ja matalia, älyttömän hankala tallata ylös. En suosittele tätä Mutinayan reittiä huonojalkaisille.

Keäspalatsi:
Ihana paikka rentoutua!

Suzhou-katu on Qianlong-keisarille aikoinaan rakennettu kauppakadun jäljitelmä.




Marmorilaiva

Laman temppeli:
1600-luvullla rakennettu ja vuonna1744 tiibetiläiseksi lamaluostariksi muutettu Laman temppeli. Se on Pekingin vaikuttavin temppelialue, oli hienoa vierailla siellä ja kuunnella munkkien laulua. Yhdessä salissa oli mahtava 17 metrinen budha patsas.








Kielletty kaupunki:
Viimeisenä päivänä kävimme kielletyssä kaupungissa. Taas niin tuhottomasti porukkaa ettei edes joka salia päässyt näkemään ihmismassan takaa. Mutta olemme päätyneet siihen että kaikki temppelit ja palatsit on ihan samalla muotilla tehty.




Huomatkaa ihmismäärä tasanteella..






Herkkutorin antia:





Ja viimeisenä, olihan se pakko maistaa sitä hämähäkkiä kun kerran Pekingissä kävi. Katselimme vain herkkutorin tarjontaa ja jotakin kyselin hämähäkistä yhdeltä katukoju myyjältä, ei mennyt aikaakaan kun minulla oli öljyssä paistettu ja suolalla maustettu kämmenenkokoinen hämähäkki kädessä. Alkoi jo hieman heikottaa mutta pakkohan se oli syödä. Voin sanoa etten usko enää pieniä hämähäkkejä pelkääväni, oli kyllä semmoinen kokemus mikä ei ikinä unohdu. Aluksi karvat hämiksen jaloissa iletti ja koitin kynsillä avata jalkaa jotta voin syödä lihat, mutta tiedätte varmaan ettei siellä paljon lihaa ole, niimpä söin koko jalat. Annan kanssa söimme hämiksen puoliksi. Minä söin etupään ja Anna söi peräpään. Ei ollut niin kauheaa kuin olin ajatellut ja vielä hengissä!=)




Hyvät lukijat, Lomani aikana oli tullut  yhteensä 1389 lukijaa blogilleni, toivon että tämä korvaa sen mädän kananmunan!


Hämähäkin etupään sisälmykset. Uskokaa tai älkää, suolattuna oikein maukasta!

Loppusanat, Jos vielä joskus tieni eksyy Pekingiin, varmasti hankin paidan jossa lukee kiinan kielellä: Minulla on hyppykuppa kirppuja, pysy kaukana tai tarttuu!

Olen nyt onnellisesti omassa pesässä Harbinissa. Mukava oma kova sänky ja ankea suihku, muttä täällä ollaan. Kyllä oli ilo palata tänne tuppukylään. Heti huomasi Pekingin 10 miljoonan ihmisen eron tähän Harbinin 5 miljoonan ihmisen kaupunkiin.  Pekingissä tuli sama tunne kuin pienestä kyläkoulusta siirtyessä ylä-asteelle, kauhea tungos.

..Ja flunssa ei ole helpottanut. Hetken luulin että se on ohi, mutta muutama päivä kun lääkkeet loppuivat, tuli kahta kovempana takaisin. Äsken kävin sanakirjan kanssa kampuksen sairaalassa. Nyt oli ihan ammattitaitoinen mies lääkäri. Heti mittari kainaloon ja kuunteli keuhkot. Jotain koitti kiinaksi kysellä mutta puolet meni ainakin ohi. Huomena menen aamulla heti 8.00 keuhkokuvaan että nähdään onko tonne sisälmyksiin kertynyt jotakin.....